Muovin tuotannon ja käytön ennennäkemätön kasvu maailmanlaajuisesti on johtanut siihen, että muovijätteestä on tullut yhä yleisempi ympäristösaaste sekä maa- että vesiekosysteemeissä. ALDFG:n muodostama muovi on tällä hetkellä merkittävä osa merien roskaantumista, ja se tunnustetaan nyt vakavaksi ja olemassaoloa uhkaavaksi vaaraksi vesiekosysteemien biologiselle monimuotoisuudelle ja niille talouksille, jotka ovat riippuvaisia näistä ekosysteemeistä. Tätä haastetta on tutkittu laajasti maapallon pohjoisten alueiden merikalastuksessa, mutta ei niinkään sisävesikalastuksessa, jota harjoitetaan pääasiassa eteläisellä pallonpuoliskolla.
Maailman sisävesikalavarojen merkitys
Sisävesikalastus määritellään yleensä kalojen ja muiden vesieliöiden pyytämiseksi järvistä, joista, puroista, kanavista, tekojärvistä ja muista sisävesistä. Vaikka kyseessä on pääasiassa makean veden ympäristö, sisävesikalastus kattaa myös suolaiset sisävedet, kuten Kaspianmeren ja Vanjärven. Joissakin maissa ja alueellisissa lainkäyttöalueissa, lähinnä raportointitarkoituksiin, sisävesikalastuksen määritelmä laajennetaan kattamaan myös suistoalueiden, jokisuistojen ja rannikkolaguunien saaliit.
Maailman sisävesikalavarat edistävät merkittävästi ravitsemusta, ruokaturvaa, toimeentuloa ja maaseutujen talouksia monissa kehitysmaissa. Vuonna 2019 tuotanto saavutti kaikkien aikojen korkeimman tasonsa ja lisäsi 11,5 miljoonaa tonnia maailmanlaajuiseen kalansaaliiseen, josta 90 % pyydettiin kehitysmaista, pääasiassa Aasiasta ja Afrikasta.
Sisävesikalastus kohtaa kuitenkin suuria uhkia, kuten ylikalastus, ympäristön tuhoutuminen, saastuminen ja ilmastonmuutos. Monet sisävesikalastusalueet sijaitsevat matalan tulotason maissa, joissa niiden hallinnointi vaikeutuu resurssien – sekä inhimillisten että taloudellisten – puutteen vuoksi. Näissä maissa kalavarojen tehokas valvonta on haastavaa. Näille kalastusalueille on myös tyypillistä, että ne ovat avoimia kaikille, mikä aiheuttaa ongelmia sääntöjen noudattamisessa, sääntelyssä ja kalastuspaineen hallinnassa. Ylikalastuksen estämiseksi toteutetut toimenpiteet keskittyvät rajoittamaan kalastusvälinetyyppejä ja verkkosilmäkokoja, sen sijaan että ne rajoittaisivat kalastuspaineen määrää. Tämä on johtanut laittomaan, ilmoittamattomaan ja sääntelemättömään (IUU) kalastukseen, kalakantojen ylikäyttöön ja muovisaasteen, kuten ALDFG, lisääntymiseen.
Näillä kalastusalueilla ALDFG ei ole hallinnon prioriteetti, koska sen vaikutuksia vesiekosysteemiin ei ymmärretä riittävästi, ja koska kalastuksen hallintaan sekä tiedonkeruujärjestelmiin ei ole riittävästi rahoitusta. ALDFG:tä ei raportoida virallisissa tilastoissa, ja vain harvat tutkimukset käsittelevät ongelman laajuutta.
ALDFG syyt sisävesikalastuksessa
Verkot, jotka ovat yleisin välinetyyppi sisävesikalastuksessa, vaihdetaan usein uusiin, yleensä 2–6 kuukauden välein. Vanhoja välineitä heitetään usein vesistöihin, kuten jokiin, järviin ja kosteikkoihin, erityisesti alueilla, joilla ei ole asianmukaisia säilytystiloja. Välineiden menetystä tapahtuu myös valvontatoimien aikana laittomassa, ilmoittamattomassa ja sääntelemättömässä (IUU) kalastuksessa, kun kalastajat tietoisesti hävittävät laittomat välineet vesistöihin välttääkseen viranomaisten tekemän kiinnioton. Kova sää, välineiden tarttuminen pohjan esteisiin sekä alusten ja kalastusvälineiden väliset konfliktit, niin kaupallisessa kuin virkistyskalastuksessakin, ovat myös merkittäviä syitä.
ALDFG:n ekologiset ja taloudelliset vaikutukset sisävesikalastuksessa
ALDFG muodostaa riskin biologiselle monimuotoisuudelle, erityisesti uhanalaisille ja vaarantuneille vesinisäkkäille, kuten makean veden kilpikonnille, saukoille ja jokidelfiineille. Luukalat, äyriäiset, nilviäiset, pienet mutaravut ja vesilinnut ovat myös jääneet kiinni haamuverkkoihin monissa sisävesissä. Sosioekonomisiin vaikutuksiin kuuluu rannikoiden ja rantojen esteettisen arvon heikkeneminen sekä kalansaaliiden menetykset haamuverkkojen takia. Tämä vaikuttaa ruokaturvaan erityisesti niissä maissa ja alueilla, jotka ovat riippuvaisia kalastuksesta toimeentulon lähteenä, kuten Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Aasiassa. Kalastuksen ja välineiden menetysten taloudellisia vaikutuksia käsittelevät tutkimukset ovat osoittaneet, että kalastajat voivat menettää lähes kolmanneksen tuloistaan, mikä vaikuttaa heidän perheidensä toimeentuloon sekä elämänlaadun kustannuksiin, kuten terveydenhuoltoon, lainanhoitoon ja vapaa-ajan aktiviteetteihin.
ISCG tarjoaa asiantuntemusta
ALDFG:n kasvavaan haasteeseen voidaan vastata vain eri sektoreiden, kuten matkailun, liikenteen ja kalastuksen, sidosryhmien yhteisillä ponnisteluilla. International Seafood Consulting Group (ISCG) tarjoaa laajan asiantuntijaverkostonsa kautta palveluja kehittää ratkaisuja tähän kasvavaan ongelmaan, kuten menetelmiä kalastusvälineiden elinkaaren hallintaan ja ennakoivia malleja, jotka muodostavat perustan kadonneiden välineiden poistamisohjelmien suunnittelulle ja jotka siten vähentävät ALDFG:n vaikutusta vesiekosysteemeihin.
Drake Ssempijja
Fisheries and Aquaculture Technology Specialist
