Suomalainen kalateollisuus käyttää 70-80 miljoonaa kiloa raaka-ainetta, jonka jalostuksessa syntyy merkittävä määrä perkuu- ja fileointijäännöksiä. Kysymyksessä on resurssi, jonka hyödyntämisestä on maailmalla luotu kannattavaa liiketoimintaa. Myös Suomen kalatalouteen saataisiin kasvua, jos tällaiset jäännökset osattaisiin hyödyntää nykyistä tuottavammin.
Erilaisia perkuu- ja fileointijäännöksiä kuten kalanpäitä, kiduksia, ruotoja, eviä, nahkaa, vatsaliepeitä, suomuja, verta ja sisäelimiä kertyy Suomessa vuosittain noin 20 miljoonaa kiloa. Osa näistä niin sanotuista sivuvirroista päätyy jätteeksi. Huomattava osa kuitenkin hyödynnetään turkiseläinten rehun sekä kalajauhon ja lemmikkieläinruokien raaka-aineena. Sivuvirtojen arvo jää näin valitettavan pieneksi. Pidemmälle viety jalostaminen on meillä toistaiseksi vähäistä.
Mitä kaikkea kalan eri osista voi jalostaa?
Sivuvirtojen keräys ja jalostaminen hyödynnettävään muotoon kustannustehokkaasti on haastavaa ja voi vaatia melko suuria investointeja, mutta ala on nopeassa kehitysvaiheessa. Kaikkia kiviä ei ole vielä käännetty.
Kalan painosta luut ja suomut muodostavat 14–20%. Ruodoista noin 60–70 prosenttia on epäorgaanisia yhdisteitä: kalsiumia, fosforia ja muita mineraaleja. Markkinoilla on jo ihmisille ja eläimille kalanruodoista valmistettuja kalsiumravintolisiä, jotka ovat helposti imeytyviä. Ruodoista voidaan valmistaa aineita, joita voidaan käyttää luusiirremateriaalina lääketieteellisissä sovelluksissa synteettisen materiaalien sijasta. Kalsiumia ja fosforia voidaan myös hyödyntää rehu-, lannoite- ja kemianteollisuudessa. Myös suomut ovat hyviä mineraalien lähteitä ja suomuista voidaan tuottaa biohajoavia kalvoja.
Nahasta, suomuista ja ruodoista saadaan kollageenia, jota voidaan jalostaa edelleen gelatiiniksi ja bioaktiivisiksi peptideiksi. Kollageenia käytetään muun muassa erilaisissa kosmetiikkavalmisteissa. Gelatiinista eli liivatteesta voidaan valmistaa vesiliukoisia geelejä ja kalvoja esimerkiksi lääketeollisuudelle kapselointia vaativille tuotteille. Bioaktiivisia peptideitä saatetaan tulevaisuudessa käyttää apuna esimerkiksi erilaisten sairauksien hoidossa.
Kalan sisäelinten osuus on noin viidennes kalan painosta. Sisäelimet ovat merkittävä ruoansulatusentsyymien lähde. Tällaisille entsyymeille on käyttöä varsinkin elintarvike- ja pesuaineteollisuudessa. Kalan entsyymit ovat erityisen hyviä, koska ne reagoivat alhaisissa lämpötiloissa. Muun muassa meijeriteollisuudessa niitä tämän vuoksi käytetään maailmalla paljon. Vähäarvoiset kalanmädit ovat myös osoittautuneet hyviksi raaka-aineiksi. Ne voivat sisältää runsaasti D-vitamiinia ja hyvälaatuisia rasvahappoja.
Sivuvirtojen arvo on nousussa
Fileointi- ja perkuujätteet ovat Suomessa hajallaan eri puolella maata ja usein melko pieninä määrinä. Tämä tuo keruulle ja jalostukselle omat haasteensa. Tuotantoteknologian ja markkinahintojen viimeaikainen kehittyminen kuitenkin mahdollistaa lisäarvon tuottamisen pienemmistäkin sivuvirroista. Uusien innovaatioiden ja teknologioiden kehittäminen on ollut ja tulee myös jatkossa olemaan avainasemassa. Tarvitaan uusia prosesseja ja arvoketjuja, jotta raaka-aineet saataisiin entistä parempaan käyttöön elintarvikkeissa, ravintolisissä ja esimerkiksi kosmetiikan ainesosina. Jalostusasteen nosto parantaisi alan kannattavuutta.
Sivuvirtoja hyödyntävälle ympäristökestävälle ravintoaineiden tuotannolle on otolliset olosuhteet. Tämä edellyttää määrätietoista toimintapolitiikkaa sekä laaja-alaista sektoreiden välistä yhteistyötä. International Seafood Consulting Group (ISCG) on valmis ja kykenevä toimimaan koordinaattorina tässä murroksessa. Kala on mahdollista jalostaa viimeistä ruotoa myöten.
